Istun iltaisin lukemassa uutisia kahdelta mantereelta ja kurkkua meinaa kuristaa. Kymmenen vuotta Yhdysvalloissa asuneena ja kaksoiskansalaisena seuraan sydän sykkyrällä, kun demokratian peruspilareita koetellaan entisessä kotimaassani.
Vuonna 1933 Hitler tarvitsi vain 53 päivää Saksan demokratian purkamiseen. Hän korvasi virkamiehet uskollisilla kannattajillaan, täytti parlamentin myötäilijöillä ja alkoi hallita asetuksilla ja määräyksillä. Diktaattorin käsikirja näyttää muuttumattomalta vuosikymmenestä toiseen.
Yhdysvalloissa merkit samasta kehityksestä ovat nyt kaikkien nähtävillä. Vallan keskittäminen, virkamiesten korvaaminen lojalisteilla ja perustuslain vähättely ovat varoitusmerkkejä, joita ei voi sivuuttaa.
Amerikkalaiset ystäväni jakavat huoleni – he kertovat, kuinka poliittinen ilmapiiri on muuttunut myrkyllisemmäksi ja perhesiteitä katkeaa erimielisyyksien vuoksi. Kaksi sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ystävääni ovat muuttaneet Eurooppaan melkeinpä pakolaisina. Ihmiset osoittavat mieltään osavaltioiden parlamenttirakennuksilla. Eräs Netflixille sarjoja tekevä ystäväni käyttää päivänsä väkivaltaisten Proud Boysien henkilöllisyyksien paljastamiseen soluttautumalla heidän vastamielenosoituksiinsa. Kuulemma ei vaadi paljon, että he ottavat maskin kasvoiltaan ja poseeraavat selfiessä.
Suomessakin demokratia vaatii jatkuvaa valppautta.
Arvostan syvästi suomalaisen demokratian vakautta, mutten enää ota sitä itsestäänselvyytenä. Meidän on toimittava nyt, kun demokratiamme on vielä tarpeeksi vahvaa.
Tarvitsemme konkreettisia toimia:
- Ensinnäkin, meidän on vahvistettava demokraattisia instituutioitamme. Riippumaton oikeuslaitos, vapaa media ja vahva kansalaisyhteiskunta ovat demokratian kulmakiviä. Näiden rahoitus ja toimintaedellytykset on turvattava. Tilaa laatujournalismia ja maksa uutisista jos pystyt. Äänestä kaikissa vaaleissa. Liity järjestöihin, tee vapaaehtoistyötä ja osallistu mielenosoituksiin.
. - Toiseksi, koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Olen nähnyt, miten puutteellinen medialukutaito ja kriittisen ajattelun heikkous voivat rapauttaa kokonaista yhteiskuntaa. Demokratiakasvatus ei ole vain sanahelinää – se on vastavoimaa autoritaarisille pyrkimyksille. Opettele ymmärtämään päätöksentekoprosesseja. Opi huomaamaan, kun ryhmässä vallitseva painostus tai kulttimainen ilmapiiri pyrkii ohjaamaan ihmisiä epäoikeudenmukaisiin tai epäeettisiin valintoihin.
. - Kolmanneksi, meidän on puututtava aktiivisesti demokratiaa nakertaviin ilmiöihin: valeuutisiin, vihapuheeseen ja ääriajattelun normalisointiin. Vaikeneminen on hiljaista hyväksyntää. Puutu vihapuheeseen ja korjaa ennakkoluuloisia väitteitä. Pyydä rasistisen vitsin kertojaa laittamaan suu suppuun. Raportoi valeuutiset. Etnisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä vammaisten ihmisten kokemukset ja ääni on nostettava kuuluviin. EU:n on tiukennettava digijättien vastuuta ja estettävä demokratiaa heikentävän disinformaation leviäminen alustoilla.
Historia on osoittanut, että demokratia voi murtua nopeasti.
Demokratian puolustaminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus – ei vain vaaleissa, vaan joka päivä. Minulle tämä ei ole vain periaatekysymys vaan henkilökohtainen missio: haluan, että jokainen ihminen saa elää maailmassa, jossa hänen äänensä kuuluu ja oikeutensa ovat turvatut, oli kyseessä sitten kotini Loviisassa tai Las Vegasissa. Kyse ei ole woketuksesta tai poliittisesta pelistä – kyse on demokratian selviytymisestä. Tämän perinnön olemme velkaa tuleville sukupolville.
