Vastikään julkaistut valtionhallinnon ilmastoviestinnän ja biodiversiteettiviestinnän ohjausryhmien tilaamat Ilmasto- ja Luontobarometri osoittavat, että me suomalaiset todella välitämme luonnosta. Valtaosa vastanneista (86 %) ymmärsi, että luontokato vaikuttaa esimerkiksi ruoantuotantoon, kansanterveyteen, huoltovarmuuteen ja talouteen. Arvostamme luontoa – ainakin kyselytutkimuksissa – sillä lähes jokainen vastaaja (97 %) koki luonnon lisäävän ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Nyt meidän täytyy enää valjastaa luontorakkautemme käytännön toimiksi, joilla voimme taata monimuotoisen luonnon säilymisen myös tuleville sukupolville!
Metsä tarvitsee meitä – siis suojelua
Enää arviolta kolme prosenttia Suomen metsämaasta voidaan luokitella luonnontilaisiksi. Maamme uhanalaisista lajeista suurin osa elää metsissä. Etelä-Suomessa luonnontilaiset metsän rippeet ovat jo harvinaisuus. Pienet ja toisistaan irralliset suojellutkaan metsät eivät riitä turvaamaan lajien säilymistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaverkkoa, joka meitä kaikkia elollisia kannattelee. Jopa luonnonsuojelualueilla luonnon monimuotoisuus heikkenee, jos liian pieni alue ei riitä takaamaan lajeille suotuisia olosuhteita. Vaikka omalla pihallani kävisi vielä hömötiainen, se ei kerro tämän uhanalaisen lajin pidemmän aikavälin menestyksestä alueella. Lajin yksittäiset yksilöt voivat sinnitellä paikallisesti pitkäänkin, kunnes katoavat.
Kuinka olla sekä metsän että metsänomistajien puolella?
Metsät tarvitsevat suojelua, mutta ymmärrettävästi aihe on metsänomistajille ristiriitainen. Talousmetsät ovat turvanneet monen suvun elinkeinon jo vuosikymmenten ajan. Metsillä on maksettu sotakorvaukset ja taattu perillisten elintaso. Moni luontorakkaista suomalaisista ei erota monimuotoista metsää lajistoltaan köyhästä talousmetsästä. Maanteitä ajellessa maamme näyttää metsäiseltä, joten miksi olla huolissaan?
Voisikohan ajatella että niin metsänomistaja vastaa kuin hänelle huudetaan? Metsätalous on niin elimellinen osa Suomi-neidon taloutta, että olemme jo sukupolvien ajan tottuneet näkemään metsän talousmetsäkiikareiden läpi tukkeina ja euroina, vanhuuden varana. Metsätalouden edunvalvonta on vahvaa ja meille on opetettu, että metsää hoidetaan parhaiten avohakkuilla. Tietysti meillä ottaa aikansa oppia katsomaan tarkemmin ja ymmärtämään, että monimuotoisuus ja monilajisuus itse asiassa suojaavat omiakin metsiämme muuttuvassa maailmassa.
Huomisen Loviisassa ihmiset ja metsät voivat hyvin
Kaadetun luonnontilaisen metsän menetetty lajisto ei palaa koskaan ennalleen, ei edes 500 vuodessa. Voimme silti pitää huolta siitä, että myös tulevaisuuden loviisalaiset saavat nauttia sienimetsistämme ja mahdollisimman monimuotoisesta luonnosta. Jos voimme yhdessä kurkottaa ajassa hieman pidemmälle, voimme uskoakseni tavoittaa myös yhteisen toivottavan tulevaisuuden. Tulevaisuuden, jossa Loviisan metsät ja muut luonnonympäristöt voivat hyvin – yhdessä meidän, ihmisten kanssa.
Metsien suojeleminen ei tarkoita sitä, etteikö puuta saisi enää hyödyntää. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Mikko Mönkkönen on ehdottanut, että kolmannes metsistä tulisi suojella, kolmanneksella harjoittaa jatkuvaa kasvatusta ja kolmannes voisi säilyä hyvin intensiivisen puutuotannon piirissä.
Metsien suojelu Loviisassa
Loviisan kaupunki omistaa noin 2700 hehtaaria metsää, josta virallisesti suojeltua metsäpinta-alaa maalla on 82 hehtaaria (3,1 %). Mukaan voidaan laskea myös valtiolle 2023 suojelutarkoitukseen myydyt 39 hehtaaria (Keitalasta ja Åkersön saaresta), jolloin suojeltu kokonaispinta-ala on 128 hehtaaria.
Vuosina 2022-2024 suojelupinta-ala on kasvanut merkittävästi, sillä ennen vuotta 2022 se oli vain 18 hehtaaria. Kaupungin omistuksessa on myös rakentamattomia saaria (34 hehtaaria) ja mökkisaaria, joiden metsiä ei ole juurikaan käsitelty, mutta niillä ei ole virallista suojelustatusta.
Loviisan ainutlaatuisia luonnonympäristöjä lajeineen voidaan suojella vain Loviisassa. Tämä on otettava huomioon tulevassa metsä- ja ilmastostrategiassa. Hyvinvoiva luonto kannattelee meidänkin hyvinvointiamme.
Kirjoitettu yhdessä ystäväni Satu Tanin (@satuplaneetta) kanssa. Satu on Korjauskaupungin perustajajäsen, taiteilija, aktivisti ja sosionomi (YAMK), ekososiaalinen työ ja globaaliosaaminen. Kuvat otin kummityttöni Sofian kanssa talousmetsässä ihan naapurissani täällä Loviisan maaseudulla.
