Jätin huhtikuussa valtuustoaloitteen sen puolesta, että Loviisan kaupunki luo Luottamushenkilön käsikirjan – eli digitaalisen koosteen kaikesta siitä, mitä etenkin uuden valtuutetun tai muun luottamushenkilöön valitun olisi hyvä tietää. Yksi keskitetty paikka, verkossa tai PDF, josta löytyy kaikki tarvittava tieto silloin kuin sitä tarvitsee. Vastaavia on tehty monissa kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Ensimmäisten valtuustokuukausien aikana saimme monta upeaa live-koulutusta. Mutta aidosti saavutettava tapa jakaa tietoa on myös niin, että se on aina tarvittaessa saatavilla. Iso haaste itselleni täysin uutena politiikassa ja paikallispäättämisessä on ollut myös se, ettei tiedä mitä ei tiedä. Väitän edelleen, että näiden asioiden kokoaminen “yksiin digitaalisiin kansiin” tai sisällysluettelomaisesti yhteen paikkaan kaupungin nettisivuille on todellakin sen vaivan ja pienen kustannuksen väärti.
JOS oikeasti haluamme uusia ihmisiä mukaan päätöksentekoon.
Meidän on tehtävä siitä helpompaa.
Tänään lokakuun valtuuston kokouksessa vastaus oli, että ei jatkoon. 
Yritin palauttaa aloitetta takaisin valmisteluun tarkoittaen, että sitä oltaisiin vielä harkittu uudestaan. Nope.
Tuntuu, että uusien näkökulmia tänään ei otettu vakavissaan. Eli olen pettynyt. Ei voi muuta kuin alkaa itse ja valtuustobesties avulla tekemään omaa luottamushenkilön käsikirjaa, joka laitetaan vapaasti jakoon. Koska haluan, että ne jotka tulevat jälkeeni mukaan Loviisan päätöksentekoon saavat helpommin käsiinsä kaiken tarvittavan tiedon.
Konkarit ei ihan hoksaa miten pihalla suurin osa normi-ihmisistä on kuntapolitiikan käytännöistä ja koukeroista. Tällainen käsikirja olisi hyödyllinen ihan kaikille loviisalaisille – avaisimme prosesseja ja sitä, miten asiat täällä kaupungissa toimii.
Haluan, että vaikuttamisen mahdollisuudet kuuluvat kaikille eikä vain niille, joille politiikka on tullut tutuksi perheen, koulutuksen tai muiden verkostojen kautta. Kavereiden kanssa meinaan ajatellaan, että jos voimme tehdä tulevien päättäjien askeleista vähän helpompia, teemme sen mielellämme. Loviisa kuuluu meille kaikille. 
Meille hetkellisesti pettyneillekin. 
Nyt kissa kainaloon ja AI laulamaan! Käsikirja coming up. 
View this post on Instagram
Tässä koko puheeni aloitteen hyväksi valtuustonkokouksessa:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja kuulijat,
Olen pettynyt aloitteen hylkäävään päätösehdotukseen ja esitän, että asia palautetaan valmisteluun. Kaupunginhallituskin toteaa aloitteeseen liittyen, että yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien varmistaminen on “arvokas tavoite” ja että luottamushenkilöiden koulutusta ja tukea tarvitaan jatkossakin.
Mutta kuitenkin päädytään siihen, ettei aloite johda toimenpiteisiin. Ja käsikirjan tilalle ehdotetaan “materiaalien kokoamista”. Mutta juuri sitä tässä aloitteessa esitettiin: että tieto kootaan yhteen paikkaan, helposti löydettäväksi ja kaikkien saataville.
Kuntaliiton materiaalit ovat hyödyllisiä. Myös kaupungin verkkosivuilta löytyy paljon tietoa, kunhan tietää mitä etsiä ja keneltä kysyä.
Mutta yleinen kuntia koskeva materiaali ei korvaa Loviisan omaa, käytännönläheistä perehdytysmateriaalia. Eikä se, että tieto on jossakin kaupungin verkkosivuilla, vielä tarkoita sitä, että uusi luottamushenkilö löytää sen.
Aloite ei lähtenyt siitä ajatuksesta, että Loviisaan tarvittaisiin joku valtava ja kallis eepos. Se lähti hyvin käytännöllisestä tarpeesta. Miten kaupungin päätöksenteko ja vastuualueet toimivat? Mitä tietoja tulee toimittaa? Miten CloudMeetingiä ja Dynastyä käytetään? Keneltä voi kysyä, jos ei tiedä, miten jokin asia etenee? Mitä luottamushenkilön pitää käytännössä tietää, mistä tieto löytyy ja keneltä voi tarvittaessa kysyä? Keneen voi olla yhteydessä, jos kokee häirintää luottamustehtävässään? Viimeiseen kysymykseen meillä ei tänäkään päivänä ole vielä vastausta – toivottavasti tulevat turvallisemman tilan periaatteet tuovat sen mukanaan.
Nämä eivät ole kaikille itsestään selviä asioita. Puhun tässä myös omasta kokemuksestani. Aloitteleva paikallispäättäjä ei välttämättä tunne ennestään kaupungin organisaatiota, käytäntöjä tai poliittisia verkostoja. Hän ei välttämättä tiedä, keneltä kysyä tai mitä kaikkea pitäisi osata kysyä.
Demokratia ei voi rakentua sen varaan, että ihminen sattuu tuntemaan oikeat ihmiset, hänen valtuustoryhmässään on konkareita, tai hän löytää henkilökohtaisen tukiverkoston politiikan sisältä. Jos haluamme uusia ihmisiä mukaan päätöksentekoon, meidän on rakennettava heille selkeä sisäänkäynti. Jo ennen kuin he tulevat valituksi tehtävään, toiminnan pitää olla selkeää ja kutsuvaa. Se, että emme helpota uusien päättäjien osallistumista tarkoittaa, että konkareiden rooli paikallispolitiikassa edelleen korostuu ja valtaa keskittyy heille.
Aloitteen tarkoitus on madaltaa kynnystä kenelle vain kuntalaiselle osallistua päätöksentekoon tasa-arvoisemmista lähtökohdista. Jopa 28 valtuutettua 35:stä allekirjoitti aloitteen, eli ajatusta pidettiin hyvänä. Itse ajattelin, ja vieläkin ajattelen, että Loviisa on kaupunki jossa mielellään vahvistamme ja helpotamme demokraattista osallistumista.
Kun uusi osallistuja kertoo, mitä hän tarvitsee, meidän tulisi uskoa häntä.
Uskokaa minua. Tro på vad jag säger.
Jos demokratiaa ei kokoajan vahvista, se heikkenee.
Valmistelussa käsikirjaa verrataan koulutukseen ja todetaan, että käytännön toimintatapoja on luontevinta käsitellä valtuustokauden alussa annettavassa koulutuksessa. Mutta koulutus ja käsikirja täydentävät toisiaan. Koulutus tapahtuu tiettynä ajankohtana. Ja kaikilla ei ehkä ole mahdollista osallistua koulutuksiin paikan päälle. Käsikirjaan voi palata myöhemmin, silloin kun kysymys tulee vastaan. Se on aitoa saavutettavuutta.
Sitä tarvitsevat myös kesken kauden aloittavat luottamushenkilöt, varavaltuutetut, luottamushenkilöt jotka eivät ole osa valtuustoryhmää ja ne henkilöt, jotka tulevaisuudessa harkitsevat ehdolle lähtemistä.
Myös kustannusten osalta valmistelu jää ohueksi. Aloitteessa esitetään nimenomaan digitaalista sisältöä tai PDF-asiakirjaa, joten painokuluja ei syntyisi. Käsikirjan voisi toteuttaa kaupungin omana työnä vaiheittain tai sen voisi tilata ulkopuoliselta toimijalta maksimissaan muutamalla tuhannella eurolla.
Kyse on myös kokousten ja koko päätöksenteon sujuvuudesta. Jos peruskäytännöt eivät ole tuttuja, niitä joudutaan käymään läpi kokousten keskellä viranhaltijoiden, puheenjohtajien ja kokeneempien luottamushenkilöiden toimesta, jolloin tieto käytännöistä voi olla vanhentunutta tai virheellistä tai luottamushenkilön oman kokemuksen värittämää.
On siis myös oleellista pohtia, kuinka käsikirja tehostaisi kaupungin demokratiapalveluiden toimintaa. Selkeä käsikirja auttaisi uusia luottamushenkilöitä valmistautumaan ja käyttämään sitä valtaa ja vastuuta, johon heidät on valittu. Samalla se säästäisi muiden aikaa ja sujuvoittaisi kokouksia. Tällainen panostus maksaisi itsensä nopeasti takaisin ajansäästönä ja luottamuksena järjestelmään ja toisiimme yli ryhmärajojen.
Valmistelussa ei kuitenkaan esitetä kustannusarviota. Sen sijaan todetaan, että käsikirja tuottaisi vain “rajallisesti lisäarvoa”. Minusta lisäarvoa ei ole tässä valmistelussa arvioitu niiden näkökulmasta, jotka käsikirjaa oikeasti tarvitsevat.
Kaupunginkanslian ajatus hyödyllisten materiaalien kokoamisesta yhteen voi olla hyvä lähtökohta. Mutta silloin pitäisi valmistella asia pidemmälle: mitä materiaaleja kootaan, mihin ne kootaan, kuka kokonaisuudesta vastaa, miten sitä päivitetään ja miten varmistetaan, että tieto on selkeää ja helposti löydettävää?
Pyydän, että asia valmistellaan kunnolla näiden näkökulmien valossa ennen kuin se todetaan loppuun käsitellyksi. Tämä olisi pieni mutta konkreettinen teko avoimemman ja osallistavamman päätöksenteon puolesta.
Jos haluamme, että päätöksenteko on avointa ja ennakoitavaa, ja että siihen tulee mukaan uusia ihmisiä, meidän on tehtävä mukaan tulemisesta mahdollista myös niille, joilla ei vielä ole valmista verkostoa tai kokemusta.
Käsikirja ei ratkaise kaikkea, mutta se madaltaisi kynnystä ja tekisi kaupungin päätöksenteosta selkeämpää. Siksi pyydän valtuustoa palauttamaan asian valmisteluun.
