Vasemmistopoliitikko Jessi Jokelainen on hiljattain tuonut esiin merkittävän rakenteellisen ongelman, joka vaikuttaa monien naisten ja vähemmistöihin kuuluvien osallistumiseen politiikassa. Hänelle on pienessä ajassa lähetetty hirveä määrä vihaviestejä, huorittelua ja halventavia kommentteja. Tällaisen vihamielisen ilmapiirin vuoksi monet potentiaaliset vaikuttajat ymmärrettävästi jättävät astumatta julkiselle areenalle tai välttävät tuomasta ajatuksiaan esiin edes omissa some-kanavissaan. Tämä on toki vihapuheen tarkoituskin ja järkyttävää jo itsessään. Erityisen ongelmalliseksi ilmiön tekee se, että se estää monia ääniä kuulumasta. Tämä taas köyhdyttää demokratiaamme. On varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus osallistua ja että kaikkien äänet tulevat kuuluviin jotta politiikka olisi aidosti kaikkia edustavaa ja monimuotoista. Vihapuheelle täytyy saada loppu. Miesten on lopetettava naisiin kohdistuva väkivalta kaikilla tasoilla.
Jokaisen täytyy saada osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun pelkäämättä henkilökohtaisia hyökkäyksiä.
Tuon vakavan ilmiön lisäksi toinen jännityksen aihe vasemmistolaisten ajatusten ilmaisemisessa saattaa olla huoli siitä miten omat aatetoverit reagoivat. Ilmaisenko mielipiteeni hyvin ja oikeilla sanoilla? Tottakai kritiikille on aina paikkansa ja yhteisömme on enimmäkseen valtavan lämmin ja kannustava. Mutta onko oikeiston läppä “leftist snowflakeista” jossain määrin silti totta ja hikeennytäänkö hengenheimoilaisen sanoista joskus liiaksi? Kuinka tärkeää on erilaisten nyanssien tunteminen tai akateemisten termien käyttäminen silloin, kun oikeistohallituksen kuristusote yhteiskunnastamme tiukkenee ja silmissä jo sumenee?
Väittäisin, että urhea ilmaisu ja asioista puhuminen omilla kielillämme ja tavoillamme on meille vasemmistolaisille äärimmäisen tärkeää vaikka vähän jännittäisi. Go for it. ❤️ Anna muille sitä tilaa ja ymmärrystä, jota itsekin ansaitset saada. Tärkeintä on solidaarisuus ja yhteinen suuntamme. Itse uskon, että olen aina keskeneräinen ja opin koko ajan lisää. Muutun ja kasvan, ja niin muuttuu ja kasvaa tietoni, mielipiteeni ja ilmaisukykynikin. On myös syytä muistaa, että oikeisto nauttii juuri niistä hetkistä kun nahistelemme keskenämme ja pamputamme kielipoliiseina tovereitamme.
Puhuminen on tärkeämpää kuin täydellisyys.
Sano, mitä sinulla on sanottavaa! Ota riskejä vaikka seuraavana päivänä hävettäisikin mahdollinen tökeröys (or is it just me 👀🙈). Ole se ihminen kuka olet. Me kaikki kuitenkin kasvamme ja muutumme ihmisinä, opimme paremmiksi ja toimimme ja puhumme huomenna paremmin. Keskeneräisyys on ihan OK! Jos pidämme suumme supussa, emme löydä niitä ihmisiä – emme löydä toisiamme – mukaan kamppailuun eriarvoistumisen ja ilmastokatastrofin suunnan muuttamiseksi.
Lopetetaan toistemme kyttääminen ja korjataan toisiamme lempeästi jos ja kun sille on tarvetta. Ei pelätä postata ihmisoikeuksista, politiikasta, yhteiskunnasta, mistään. Nämä ovat meidän yhteisiä kaikille kuuluvia asioita. Tärkeintä oikeasti on solidaarisuus ja suunta, johon meidän täytyy kulkea sekä tarkoitus sanojemme takana. Ei olla hiljaa, ei anneta oikeiston, ääriöyhöttäjien, mutta ei myöskään aatetovereidemme säikäyttää meitä ujoiksi. Tehdään hyvää, opitaan paremmiksi puhujiksi ja ollaan avuksi. Näin vasemmistosta tulee myötätuntoisempi paikka ihan kaikille.
