Puhe Loviisan uuteen metsästrategiaan liittyen

Loviisan kaupunginvaltuuston kokouksessa 18.3.2026 käsittelimme uutta metsästrategiaa. Vihdoin Loviisa sen saa – erinomaista. Strategian sisällöstä neuvoteltiin kauan ja valtuuston kokouskin kesti monta tuntia. Muutosesityksiä riitti. Vasemmiston tärkeimmät muutosesitykset koskivat avohakkuiden lopettamista kaupungin metsissä, metsän suojelualueen kasvattamista nykyisestä kolmesta prosentista kymmeneen prosenttiin (strategia ehdottaa vain kuutta prosenttia kymmenen vuoden tavoitteena) ja ekologisen kompensaation menetelmän kokeilun ja käyttöönoton varmistamista Loviisassa. Pidin ryhmäpuheenvuoron Vasemmiston valtuustoryhmän puolesta (alla), jossa avaan muutosesityksiämme ja niiden taustoja.

Saimme joitain muutosesityksiämme läpi suojataksemme lähimetsiä ja vahvistaaksemme luonnonsuojelun kieltä. Mutta valitettavasti Loviisan valtuusto ei ollut valmis jättämään avohakkuita menneisyyteen, minne ne metsänkäsittelytapana kuuluvat. Ilahduttavaa kuitenkin oli, että esitys sai kannatusta joka puolueesta ja kolmanneksen verran, eli 1/3 valtuustosta kuitenkin kannatti asiaa. Keskusta ja Vihreät olivat kanssamme samoilla linjoilla kaikissa luonnonsuojelun puolesta kunnianhimoisissa esityksissä, ja he esittivät myös omiaan, joita tuimme.

@anniutopia Meidän täytyy antaa metsän olla metsää. Metsä kyllä pärjää ilman, että ihan jokainen neliömetri on ihmisen ”hoidon” alaisuudessa. Me tarvitaan vanhoja, erilaisia ja monimuotoisia metsiä – ei pelkkiä talousmetsiä. #vasemmisto #loviisa #metsä #luonto ♬ Nature Sounds for Sleep – Dy Kamylle

Valtuusto äänesti metsän suojelualan kasvattamisesta kymmeneen prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden aikana, mutta tämäkään ei mennyt läpi. Keskustelua syntyi myös muutosesityksestämme vahvistaa ekologisen kompensaation käyttöönottoa Loviisassa. Se ei kuitenkaan mennyt äänestyksessä läpi. Strategiassa on asiasta maininta, mutta huoleni on, onko se tarpeeksi velvoittavasti ilmaistu, jotta pian muodostettava uusi poikkihallinnollinen ”metsätiimi” ottaa asian huomioon Loviisassa – hoitaessaan metsään liittyviä asioita seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Työ metsän puolesta siis jatkuu. Voin sanoa, että eilen annoimme kaikkemme, ja olemme tehneet niin valtuustoryhmässä jo viikkojen ajan työstäen esityksiä, neuvotellen valtuustoryhmien johtajien kanssa ja keskustellen viranhaltijoiden, asiantuntijoiden, muiden valtuutettujen ja tietysti kuntalaisten kanssa. Kiitos kuuluukin kaikille mukana olleille. 💚

Lopuksi oikein hyvät uutiset: Aloite terveysmetsän perustamisesta Loviisan Harmaakallioon sai ansaitsemansa uuden käänteen valtuuston äänestettyä sen perustamisen puolesta, Vihreiden muutosesityksestä. Kannatin esitystä ja pidin pienen puheen asian vuoksi, mutta typistin sitä huomattavasti koska tässä vaiheessa valtuutetut olivat tainneet istua salissa jo nelisen tuntia.

Kaiken kaikkiaan koen, että näin ne asiat etenevät. Keskusteluiden avauksemme, monet aloitteemme ja muutosesityksemme muovaavat Loviisan kaupungin toimintaa ja käytyjä neuvotteluja, äänestyksiä ja rohkenen sanoa, mielipiteitä ja asenteitakin. Muutos ei ole niin nopeaa kuin toivoisimme ja luontoon liittyvissä asioissa ei ollenkaan niin kunnianhimoista kuin sen kuuluisi ilmastokriisin alla olla. Mutta muutosta tapahtuu ja se antaa valtavasti toivoa.

Näin Minna Canthin päivänä voin sanoa, että olen nainen oikeassa paikassa – päättäjänä – ajamassa eteenpäin arvojeni mukaisia asioita. ❤️💪 Onward and upward!

Anni Kulmala puhe Loviisan valtuusto maaliskuu 2026

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat,

On hienoa, että Loviisa saa nyt metsästrategian. Kiitos kaikille viranhaltijoille ja asiantuntijoille, jotka ovat tähän panostaneet. Kiitos loviisalaisille asukkaille ja järjestöille, jotka vastasivat kyselyihin ja osallistuivat työpajaan ja luonnoksen kommentointiin.

Det är jätte bra att Lovisa nu får en skogsstrategi. Tack till alla som har arbetat med detta. Tack till lovisaborna och föreningarna som svarade på enkäterna och deltog i workshopen och kommenteringen av utkastet.

Metsästrategia tarkoittaa, että kaupungin metsiä ei hoideta sattumanvaraisesti tai pelkästään lyhyen aikavälin talouslogiikalla vaan meillä on nyt yhteinen, kirjattu, kokonaisvaltainen suunta, jota valvomme vuosittain ja josta viestimme kaupunkilaisille. Tämä on tärkeä askel. Ja juuri siksi haluamme, että tämä strategia on niin hyvä kuin se voi olla.

Parhaillaan viimeistelemme myös Loviisan uutta kaupunkistrategiaa. Visiossa puhumme hiilineutraalista Loviisasta, kuten pitääkin. Mutta jos emme ryhdy todellisiin toimiin hiilinielujemme kasvattamiseksi ja metsiemme hiilivaraston suojelemiseksi, jää tämä visio pelkäksi puheeksi, eikä siirry tekoihin.

Ilman aitoa luonnonsuojelua emme ota tarvittavia askeleita kohti hiilineutraaliutta. Miksi profiloimme Loviisan vihreän siirtymän edelläkävijäksi, jos emme pysty tosissamme sitoutumaan kunnianhimoisiin, konkreettisiin ilmastotekoihin?

Vasemmistoliiton valtuustoryhmällä on metsästrategiaan kolme muutosesitystä.

Ensimmäinen esityksemme on: Strategiakauden kymmenvuotisena aikana pidättäydymme avohakkuista kaupungin omistamissa metsissä.

Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa avohakkuu on viranomaisen edellyttämä ja välttämätön toimenpide – esimerkiksi hyönteistuhojen tai myrskyvahinkojen leviämisen estämiseksi – taikka jos se on suoraan lainvoimaisen asemakaavan edellyttämä.

Avohakkuu on metsänkäsittelytapa, joka kuuluu menneeseen aikaan. Se hävittää kerralla kaiken: varjon, suojan, monimuotoisuuden ja vuosikymmenten aikana kehittyneen metsäekosysteemin. Säästävän hakkuun ja jatkuvan kasvatuksen menetelmin voimme hoitaa metsiä taloudellisesti järkevästi ilman, että luomme loviisalaisille hakkuuaukeita, katkenneita luontopolkuja ja särkyneitä sydämiä rakkaiden luontopaikkojen ja maisemien kadotessa maan tasalle.

Toinen esityksemme on: nostamme kaupungin omistamien metsien suojeluasteen kolmesta prosentista kymmeneen (strategiassa esitetyn kuuden prosentin sijaan).

Näin sanat ja teot kohtaavat. Tämä on saanut kannatusta useista valtuustoryhmistä. Metsästrategian liitteissä näemme, että myös Loviisan Rakennus- ja ympäristölautakunta esittää nimenomaan tätä samaa 10 prosentin suojelutavoitetta vuoteen 2035 mennessä, eli suojellaan noin 300 hehtaaria kaupungin metsistä.

Kolmas esityksemme on: otamme ekologisen kompensaation vahvemmin velvoittavaksi osaksi Loviisan toimintaa.

Nyt strategian sanamuodot tämän suhteen ovat väljät, eikä ekologisen kompensaation tulevaisuudesta ole mitään takeita. Ekologinen kompensaatio on luonnonsuojelulain mukainen vapaaehtoinen menetelmä, jossa rakentamisen, kaavoituksen tai hakkuiden aiheuttamat luontohaitat hyvitetään parantamalla luontoarvoja toisaalla.

Vantaan kaupunki otti vuonna 2025 ensimmäisenä kuntana Suomessa ekologisen kompensaation käyttöön. Helsinki taas on sitoutunut luomaan 8 uutta luonnonsuojelualuetta vuosittain ja suojelemaan 10,9% metsistään. Helsinki omistaa 4000 hehtaaria metsää siinä missä Loviisa omistaa 3000. Tottakai nämä kaupungit ovat väkiluvuiltaan ja kaupunkiorganisaatioiltaan paljon suurempia kuin Loviisa. Mutta miksi Loviisa tyytyy seuraamaan sivusta, kun voimme näyttää suuntaa koko maalle? Peräänkuulutammekin uudelta poikkihallinnolliselta metsätiimiltä rohkeaa ja määrätietoista toimintaa ilmaston ja luonnonsuojelun puolesta tulevien vuosien aikana.

Metsästrategiasta puhuttaessa olemme kuulleet toistuvasti: ”Metsä on kaunista, kun sitä hoitaa” tai ”Vanha metsä on rumaa ryteikköä.”

Tieteen näkökulmasta nämä väitteet ovat ongelmallisia. Ihmisen subjektiivisella kauneuskäsityksellä ei pidä olla tuollaista painoarvoa, kun teemme ilmastoon ja elonkirjoon vaikuttavia päätöksiä. Päätökset on tehtävä sen perusteella, mikä on elintärkeää ympäristölle, ilmastolle ja lajien monimuotoisuudelle, eikä sen, miltä metsä kenestäkin näyttää. Ja ennen kaikkea: perustuen tieteellisiin tosiasioihin, kuten ilmastonmuutokseen ja sen vaatimiin toimiin, meiltä kaikilta.

Emme voi myöskään väittää, ettei Loviisassa ole suojelunarvoista metsää.

Tämä on kehäpäätelmä: metsiä ei suojella, koska ne eivät täytä kriteerejä, mutta Orpon hallitus asetti kriteerit niin, ettei mikään esimerkiksi Etelä-Suomen metsä täytä niitä. Kun metsiä ei todeta suojelunarvoisiksi, ne voidaan hakata. Ja kun ne on hakattu, ne eivät enää ole suojelunarvoisia. Tällä lailla vain välttelemme vastuuta.

Ja tämä koskee erityisesti meitä täällä etelässä. 79 prosenttia Etelä-Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Vastaava luku Pohjois-Suomessa on 56 prosenttia. Lähes kaikki vanhan kehitysvaiheen kangasmetsätyypit on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Suojelutarve ei siis ole yhtä suuri kaikkialla. Se on akuutein juuri täällä etelässä, kuten juuri Loviisassa. Emme voi viitata pohjoiseen ja sanoa, että siellä on kyllä tarpeeksi metsää.

Kun elinympäristö häviää, katoaa myös elämä. När livsmiljön försvinner, försvinner också livet.

Tutut metsien asukit kuten hömötiainen ja liito-orava ovat ahtaalla elinympäristöjen pirstoutumisen ja hakkuiden vuoksi. 10 prosenttia metsälajeistamme on uhanalaisia.

Neljäsosa uhanalaisista metsälajeistamme on riippuvaisia lahopuusta, jota tehokkaasti hoidetuissa talousmetsissä ei ole. Suomen metsistä 96 prosenttia on talousmetsää. Vain noin kolme prosenttia on luonnontilaista metsää. Uskottelemme itsellemme, että Suomessa on paljon metsää, mutta sitä aitoa, alkuperäistä luonnontilaista metsää on jäljellä häviävän vähän.

Ympärillämme on yhä enemmän vain puupeltoa – talousmetsää, joka ei koskaan ehdi kasvaa 70 vuotta vanhemmaksi. Suomen luonnolla on oltava muutakin arvoa kuin toimia teollisuuden raaka-ainevarastona.

Eikä kaupungin metsää ole kestävää kohdella kuin se olisi pohjaton rahasampo. Faktuaalisestikin hakkuu- ja hallinnointikulujen jälkeen taloudellinen hyöty on usein paljon kuviteltua kapeampi – varsinkin kun otetaan huomioon metsän suojelusta saatavat korvaukset puhumattakaan toimivien ekosysteemien tuottamista korvaamattomista hyödyistä.

Ihminen tarvitsee metsää. Metsä ei tarvitse ihmistä. Metsällä on itseisarvo, joka ei riipu siitä, onko se kaunista, tuottavaa tai ihmiselle hyödyllistä. Metsä on pärjännyt 370 miljoonaa vuotta ilman meidän hoitoamme. Metsä loi edellytykset sille, että tämä planeetta ylipäätään pystyy elättämään meidät.

Me olemme metsän tuote, ei toisin päin.

Ilman elinvoimaista luontoa ei ole meitäkään. Ei ruokaa, ei puhdasta vettä, ei hengityskelpoista ilmaa, ei vakaata ilmastoa. Kysymys ei ole tietystikään pelkän metsän selviytymisestä. Vaan myös meidän.

Jos jokaisessa Suomen kunnassa aina sivuutetaan mahdollisuudet suojella metsää ja kasvattaa hiilinielua ja -varastoa, muutosta parempaan ei tapahdu koskaan. Sen muutoksen on alettava jostain. Ja sen on alettava nyt. Emme näe syytä, miksi tämä muutos ei voisi alkaa täältä Loviisasta, tänään, päätöksellä jonka me kaikki voimme tehdä – yhdessä.

Minun ihana Loviisani on täynnä urheita, luontoa arvostavia ja metsää rakastavia ihmisiä. Kuten te, ystävät. Meillä on valta tehdä nämä päätökset. Ja tämä vastuu ei katoa, jos jätämme sen tekemättä. Se kasvaa ja sen maksavat ne, joilla ei ole ääntä tässä salissa.”

Anni Kulmala Loviisan metsässä