Petri Vauhkonen tuo tärkeän näkökulman pk-yrittäjän arjesta (Loviisan Sanomat 8.4.2026). Mutta yksi kohta vastineessaan Lohenojan mielipidekirjoitukseen (LS 2.4.2026) ylittää mielipide-eron rajat ja osuu lainsäädäntöön.
Vauhkonen kirjoittaa, että jos työntekijä ei perhesyiden vuoksi pysty ottamaan vastuuta, ”on yrittäjän liiketoiminnan kannalta pakollista valita tehtävään henkilö, joka siihen pystyy.” Tämä on suoraan ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa. Tasa-arvolaki kieltää yksiselitteisesti sen, että työntekijä jätetään ylentämättä tai vastuutehtävän ulkopuolelle vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden perusteella. Myös yhdenvertaisuuslaki kattaa syrjinnän perhesuhteiden nojalla. Tällaisesta menettelystä voi seurata hyvitysvelvollisuus (vähimmäistaso noin 4 360 euroa) tai jopa rikosoikeudellinen vastuu työsyrjinnästä.
Olen itse yrittäjä 16 vuoden kokemuksella. Tiedän, että yrittäjän taloudelliset haasteet ovat todellisia, mutta ne eivät muodosta laissa hyväksyttyä perustetta syrjinnälle. Kyse ei ole siitä, että yrittäjää kohdeltaisiin kohtuuttomasti: kyse on siitä, ettei perheasema saa olla este ammatilliselle etenemiselle. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Sijaisjärjestelyt, resurssipula ja rekrytointiriskit ovat aitoja ongelmia, joihin tarvitaan parempaa yhteiskunnallista tukea, esimerkiksi sijaisapujärjestelmiä ja Kelan korvausten kehittämistä. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla se, että perheelliset suljetaan urakehityksen ulkopuolelle. Se on paitsi epäoikeudenmukaista, myös laitonta.
Lohenoja nosti mielipidekirjoituksessaan esiin todellisen ilmiön. Vastaus siihen ei ole hyväksyä syrjintä liiketoimintatapana, vaan rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat sekä yrittäjää että työntekijää.
Mielipidekirjoitukseni julkaistiin Loviisan Sanomissa 14.4.2026
